Therapy of Cinderella; OSA I
Näin viime yönä unta jossa kirjoitin blogia mun värikkäästä ja ehkä hieman mielenvikaisesta lapsuudesta jossain hienossa kahvilassa New Yorkissa joten herättyäni ja hetken pohtineena latasinkin Blogspot appin ja ajattelin että alkaisinkin kirjottamaan anonyyminä. Mutta miks anonyyminä? Koska mun mielestä suomessa on inhottavaa miten täällä kategorioidaan ihmiset niiden etnisyyden tai taustojen takia - mikä taas mulla tarkottais että mun pitäis olla sosiaalisesti lahjaton sekä erakoitunut ihminen jolla ei ole juurikaan mahollisuuksia menestyä elämässä SAATIKKA että saisin edes hymyillä tai olla ylpeä itestäni, vaikken minäkään oo elämästä selvinnyt täysin virheitä tekemättä. Mä uskon kuitenkin että ihminen on erehtyväinen ja jokainen meistä tekee omat virheensä. Niistä yleensä joko otetaan oppia tai sitten ei. Mä kuitenkin olen oppinut läksyni. Otetaan nyt kuitenkin esimerkkinä Rap-kulttuuri; Kulttuurin syntymisen taustalla on tarinoiden kertominen, mun mielestä; puhumisen avulla. Joo -...